Luontopolku, jonka haluan muistaa – Pamprinniemen luontopolku

Olimme jälleen koko porukalla liikenteessä: mieheni, minä ja koirat. Tällä kertaa suuntasimme meille kaikille aivan uusiin maisemiin, Uuteenkaupunkiin ja Pyhämaalle. Päivän löydöksi osoittautui todellinen helmi – Pamprinniemen luontopolku.

Kiersimme reitin vastapäivään, joten matka alkoi metsästä. Metsän puolella huomio kiinnittyi upeisiin sammalmättäisiin, vanhoihin puihin ja pehmeän vihreään maisemaan. Pamprinniemen metsä on paikoin iäkästä, ja siellä on runsaasti lahopuuta – juuri sellaista hieman salaperäistä metsää, jossa kamera alkaa melkein itsestään etsiä kuvakulmia.

Metsässä näkyi myös aikaisempien myrskyjen jättämiä jälkiä. Suuria puita oli kaatunut juurineen, ja niiden jäljiltä metsään oli jäänyt valtavia, pystyyn nousseita juurakoita. Niiden vieressä ihminen ja koirat näyttivät melko pieniltä. Luonto oli jälleen muistuttanut, kumpi täällä lopulta määrää tahdin.

Metsäosuus oli kaunis, mutta rannan puoleinen reitti vei kyllä voiton.

Kun polku saapui meren äärelle, maisema avautui aivan uudella tavalla. Rantakalliot, meri ja kauas jatkuva horisontti tekivät reitistä juuri niin hienon kuin olin toivonut – ehkä vielä vähän hienomman. Välillä piti vain pysähtyä katsomaan. Ja tietenkin ottaa vielä yksi kuva. Sitten toinen. Ja pari pystykuva ihan varmuuden vuoksi.

Pamprinniemi kuuluu niihin paikkoihin, joissa ensimmäisen käynnin aikana alkaa jo suunnitella seuraavaa. Haaveilimme jopa palaavamme tänne yökuvauksiin. Avoimilta rantakallioilta voisi ehkä kuvata Linnunrataa meren yllä, jos vain sää, vuodenajankohta ja tähtien asento sattuisivat olemaan puolellamme. Siinäpä uusi retkisuunnitelma – tällä kertaa mukaan tarvitaan kameran lisäksi jalusta, otsalamput ja huomattavasti tavallista myöhempi nukkumaanmenoaika.

Reitti oli yllättävän hyvässä kunnossa ja pääosin helppokulkuinen, vaikka matkan varrella oli juuria, kallioita ja jonkin verran korkeuseroja. Polku oli myös melko hyvin merkitty. Kiirettä tänne ei kuitenkaan kannata ottaa. Noin neljän kilometrin reittiin saa kulumaan helposti paljon aikaa, jos pysähtyy katselemaan maisemia ja kuvaamaan – eli tekee juuri niin kuin täällä kuuluukin.

Koirat kulkivat tietenkin kytkettyinä. Pamprinniemi on luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -aluetta sekä merkittävä linnustolle, joten koirat on tärkeää pitää hihnassa koko retken ajan. Samalla säästyy siltä, että joku lähtisi omin luvin tutkimaan rantakallioita, merilintuja tai metsän kiinnostavinta mahdollista hajua.

Pamprinniemi oli meille aivan uusi tuttavuus, mutta tuskin viimeinen. Tästä päivästä jäi paljon kuvia, hyvä mieli ja yksi uusi paikka, johon haluamme palata.

Käytännön tiedot

Reitin pituus: noin 4–4,5 kilometriä

Vaativuus: pääosin hyväkuntoinen, mutta ei esteetön; reitillä on juuria, kallioita ja jonkin verran korkeuseroja

Pysäköinti: tien varressa on tilaa muutamalle autolle

Osoite: Hauintie 259, 23930 Uusikaupunki

Huomioitavaa: Pamprinniemi on luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -aluetta, joten koirat pidetään kytkettyinä ja polulla liikutaan luontoa häiritsemättä. Hauintie on yksityistie.